Voiton blogi

jos vene ei valmistu ja naulat kaatuu jokeen

2012-02-23T10:56:00.005-08:00

Oltiin tiistaina treenaamassa agia Melkun & Eetun kanssa, ja pitkästä aikaa olikin sellaiset treenit että parempi mieli olisi tullut, jos oltaisiin oltu menemättä... Aluksi sujui oikein kivasti, tehtiin ensin lämppäratana pelkkää ympyrätyöskentelyä (ratapiirros). Vitsi jos radat olisi aina tuollaisia niin meillähän olisi hei mahdollisuuksia! Voiton hyppytekniikka tosin näyttää vähän hurjalta - suoran hypyillä oli kuitenkin väliä se nelisen metriä, ja se hyppäsi ne ilman yhtäkään väliaskelta! Pitäisiköhän tästä huolestua...? Alla videotakin tästä.

Seuraavaksi alettiin vääntämään rataa (piirros). Ja vääntäminen on tässä todellakin se oikea sana... Tuli ihan ihme virheitä, tosin ei mitään uutta minulta: käskytystä riman päällä (-> rima putoaa), ohjaamista liian aikaisin tai liian myöhään, liian vähän askelia kaikkiin mahdollisiin suuntiin, vajaata ohjausta... Ei todellakaan mikään minun päiväni.

Selvittiin suht kunnialla kaikesta muusta, mutta väli 4-5 oli vaikea. Ohjaamiseni oli aivan kummallista, etenin liian myöhään (huolimatta Melkun "LIIKU!!!"- ja "MENE JO!!!"- käskytyksestä radan laidalta) enkä ohjannut tarpeeksi hyvin vitoselle. Mielestäni osasin ottaa ihan hyvin askelia ja liikkua, mutta ohjasin vitoselle lähes poikkeuksetta pelkällä käden huitaisulla enkä ojentumalla kunnolla ja kääntymällä. Tämäntyyppiset on meille ollut ennenkin ongelma isolla oolla. Nolottaa myöntää, mutta alla olevalla videolla näkyvä yritys on oikeasti parhaimmasta päästä. No joo, saatiin me onneksi onnistuneitakin toistoja, mutta ne nyt eivät sattuneet videolle. Ja oli niitä kyllä aika harvassa. Jälkeenpäin ajateltuna persjättö ennen vitosta ja takaaleikkaus kutosputkelle olisi voinut toimia ja sopia Voitolle hyvin! Miksi nämä tajuaa aina vasta jälkeenpäin?

Ja jotta treenien jälkeen olisi varmasti huono fiilis, kaiken lisäksi Voitto onnistui vielä satuttamaankin itsensä. Jossain vaiheessa 4-5-väliä hinkatessa vaihdoin suuntaa juuri kun Voitto oli hyppäämässä nelosta, ja se tietysti hosui. Normaalisti rima olisi pudonnut, mutta jostain syystä se ei tippunut, vaan Voitto hyppäsi suoraan päin sitä, kiljahti - ja jatkoi raivokkaasti matkaa... Pysähdyin, kävin kaikki jalat läpi hieromalla ja katsomalla nopeasti, ei löytynyt mitään. Käytin Voiton ulkona, ravautin sitä vähän ja juoksutin, eikä näkynyt mitään taaskaan. Totesin että ok, ja otin radan pätkiä vielä pariin otteeseen. Lopetettuani tutkin Voiton tassut uudelleen, ja huomasin toisen etutassun anturassa suunnilleen peukalonkynnen kokoisen "reiän", josta nahka oli "palanut" pois. Tosi huonoon kohtaan tuli kyllä, tuota on hankala pitää puhtaana ja Voitto vielä tykkää hoitaa haavojaan itse. Lisäksi haava "aukeaa" lisää joka kerta, kun koira varaa sille painoa. Kauluri käyttöön vaan, ja kahden kuukauden tauon jälkeen treenaamaan palannut vesiäinen lensi sukkana ainakin parin viikon saikulle.

Harmittaa aivan järjettömästi, etten huomannut tuota haavaa heti. Nyt on luvassa siis pelkkiä rauhallisia lenkkejä, ei hyppimistä, tassun puhdistelua ja tossun ja kaulurin kanssa eloa, jotta tassu ehtii parantua kunnolla (kiitokset muuten Annalle ja Kaisille konsultoinnista, jälleen kerran! :D). Tämä tietää taukoa myös tokon treenaamiseen, Voitto ei osaa tehdä rauhallisesti ja pomppimatta muuta kun nukkua, syödä ja kulkea hihnassa (näitäkin vaihtelevasti...). No, ehkä tauon aikana ehtii psyykata itsensäkin taas treenifiilikseen. Löysin muuten yhden julkaisemattoman tokovideonkin, ohjattu nouto kuukauden takaa.

turha jarrua kuluttaa

2012-02-12T02:08:00.005-08:00

Voiton elämässä on koettu viime viikoilla vastoinkäymisiä. Ensinnäkin oli hirveät pakkaset, ja kun ne laskivat, saatiin vuorostaan lunta - ja sen jälkeen oli taas niin kylmä. Liian kylmä, ainakin vesikoiralle. Lenkkeilymotivaatio on ollut vähän kadoksissa, kun yleensäkin niille lähdetään koiran takia - ja niillä pakkasilla sai sitten väkisin hakea koiraa piilosta toisesta huoneesta, jonne se pakeni heti kun huomasi lenkkeilyvaatteita puettavan... Tossut erityisesti ovat Voitosta hirveät, vaikka ei se takistakaan erityisemmin nauti. Nyt on taas kivan leuto keli, vaikka lunta vähän sataakin. Sormet ristissä, ettei niistä -30 pakkasista jouduta enää kärsimään.

Niihin vastoinkäymisiin - sen lisäksi, etteivät säätilat miellyttäneet vesiäistä, se joutui eilen kokemaan elämänsä tylsimmän tunnin tassujen trimmaamisen merkeissä. Yleensä suoritan homman tunnollisesti ajelun yhteydessä - kaikkia karvoja kun ei koneella saa pois, vaan osa pitää ottaa saksilla - mutta nyt olen lykännyt sitä "älä tänään tee sitä minkä voit jättää huomiseen"- mentaliteetillä ainakin kuukauden. Eilen se huominen kuitenkin koitti, ja hommassa vierähtikin ihan hyvin aikaa - olin saksimisen lykkäämisen lisäksi ilmeisesti ollut koneen kanssa ollut vähän normaalia suuripiirteisempi... Ongelmitta ei sujunut saksiminenkaan, kun projektin varrella onnistuimme Voiton kanssa yhteisin ponnistuksin mm. pudottamaan sakset karvoja täynnä olevaan roskikseen ja kaatamaan myöhemmin sen saman roskiksen matolle. Operaation jälkeen sainkin tarttua imuriin...

Tänään käytiin Voiton kanssa treenaamassa - jotain iloa vesipään vaikeaan elämään ;) Työn alla olivat tunnari, kaukot, ruutu ja luoksetulo. Voitto oli oikein täpäkkänä, se osaa kyllä olla niin sähäkkä ja raivokas, että menisi täydellisesti terrieristä. Liikkeet sujuivat varsin hyvin, tunnarissa sählättiin, kun onnistuin vahingossa tekemään tehtävästä liian hankalan Voitolle ja laittamaan kapulat lumihankeen... Onneksi vääriä ei kuitenkaan nosteltu yhtään (yhtä meinasi maistaa, mutta ei onneksi ehtinyt kun kielsin), mutta oma löytyi ja palautettiin. Muiden liikkeiden sujuessa mainiosti sain jälleen kerran olla miettimässä, että milloinkohan sitä arvaisi mennä kokeeseen. Mutta ei vielä. Ensin niitä kokeenomaisia ja tunnari oikeasti sellaiseen kuntoon, ettei sitä tarvitse kokeessakaan aikoinaan sen kummemmin jännittää.

Vaikka kokeita ei ihan heti olekaan näköpiirissä, Voitto on alkanut opiskelemaan jo EVL-liikkeitä. Tänään se teki elämänsä ensimmäistä kertaa yhden toiston EVL-ruutua, ja suoriutui tästä mallikelpoisesti. Ohjattu on kuulunut Voiton bravuureihin jo pitkään, ja zetaa ja paikkaistumistakin se on ehtinyt jo hieman harjoittelemaan. Toivottavasti siis siirtymässä VOI-EVL ei kestä meillä aivan yhtä kauaa, kun mitä AVO-VOI-siirtoon tuntuu nyt kuluvan... Erikoisvoittajan liikkeitä treenatessa VOI-liikkeetkin (noudot, seuraaminen, ruutu...) saavat tietysti varmuutta myös, joten eipä tästä EVL-treeni-innosta pitäisi ainakaan mitään haittaa olla.

Ensi viikonloppuna meillä pitäisi olla agilitykoulutus, mutta nyt on alkanut tulemaan sen verran majoitus- ja kyytiongelmia että saa nähdä onnistuuko. Harmittaa kyllä, jos jää väliin, mutta eipä sille mitään voi.

kuvat © Viivi

ei, en ole onneton - nyt kun tiedän mitä onni on

2012-02-01T02:51:00.000-08:00

kuvat © Viivi

ollaan niin kuin ei oltaisikaan

2012-01-25T05:56:00.000-08:00

Kunnon pakkaset ovat rantautuneet tänne parin viime viikon aikana, ja nyt alkaisi kyllä jo melkein riittää. Lämpötila laskee pahimmillaan jo -15 asteen pahemmalle puolelle... Ollaan tehty Melkun & Eetun, ja välillä Unto-pennunkin kanssa silti kunnon lenkkejä lumisessa metsässä, ja tänään uhmattiin pakkasta Viivin & Rommin kanssa. Voitolla oli ehkä hauskinta ikinä: se kaivautui lumikasoihin, pomppi lumipallojen perässä, ja jos muuta tekemistä ei ollut tarjolla, niin ainahan maassa lojuvan hihnan ravisteleminen ja raahaaminen pitkin teitä piristää...

Pojilla ei sen suurempia ongelmia ollut, ainahan ne ovat tulleet aika hyvin toimeen: Voittoa ei yleisesti ottaen kiinnosta machoilla toisille uroksille, ja Rommi on todennut, että tuon kanssa ei saa aikaiseksi mitään: ei leikkiä eikä riitaa. Joten parasta molempien mielestä on vain olla, niin kuin toinen ei olisikaan siinä. Voiton pipoa alkaa kyllä heti kiristämään, jos Rommi käy liian tuttavalliseksi. Silloin saattaa lipsahtaa pari pahaa sanaa vesikoiran suusta.

Sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa treenaamassa kunnolla Voiton kanssa läheisellä kentällä, joka oli hyvin aurattu. Voitto teki vähän ruutua, ohjattua noutoa, luoksetuloa ja seuraamista. Pikkumies oli kyllä tosi kivasti mukana, ja erityisesti sen ruutu alkaa näyttämään jo varsin kivalta. Nyt olisi suunnitelmissa alkaa treenata ruutua myös jo EVL-malliin, jotta sitten aikanaan siirtyminen voittajasta erikoisvoittajaan sujuisi suhteellisen nopeasti. Pieni tokointo on kinoksista huolimatta heräilemässä, ja kovasti tekisi mieli alkaa jo miettimään kokeita keväälle... Mutta ehkä ei ihan vielä: vasta sitten, kun useammat koemaiset treenit on takana ja kaikki liikkeet oikeasti varmalla pohjalla.

Päivitys myös tunnaritilanteeseen: viime viikolla treenattiin kaksi tunnaria, ja molemmat sujuivat aika mainiosti! Ensimmäisellä kerralla kapuloita oli vain neljä, toisella sitten jo kuusi, ja oma löytyi hienosti. Voitto malttoi haistella alusta saakka huolella ja loppuun asti, eikä se maistanut vääriä. Oma palautettiin tyytyväisesti ja varmasti, ja palkka olikin sitten sen mukainen (vai onko jonkun mielestä kokonainen nakki muka liikaa?) ;). Hiljaa hyvä tulee, ehkä meidän tunnari vielä joku päivä on valmis!

Tässä sunnuntain treeneistä huonohko seuraamisvideo. Voiton seuraaminen on päässyt taas vähän huonontumaan, nyt suunnitelmissa on paljon askelsiirtymiä ja käännöksiä vasemmalle niin, että palkka tippuu koiran pepun päälle sekä ruokapalkkaa koiran vasempaan suupieleen. Kontakti Voitolla on kuitenkin minusta kiva, siihen kyllä onkin panostettu.

Kuvat ovat Viivin ottamia, kiitos paljon!

säihkyvänä hanki kimmeltää

2012-01-15T05:43:00.000-08:00

Kunnon talvi antoi kyllä odottaa itseään, mutta nyt on vihdoin hanget korkeat nietokset - ei kuitenkaan onneksi ihan yhtä korkeat kun viime vuonna tähän aikaan, vähempikin riittää, ainakin minulle: Voitto varmaan voisi viettää koko päivän kaivautumassa lumikinoksiin ja hyökkäilemällä lumikokkareiden kimppuun.

Oster pääsi hommiin lauantaina, ja Voitto on nyt siis taas kalju. Sen tämänkertainen turkki oli aika pehmeää, kuten aina talven aikoihin - kesällä uimisen ansiosta turkki on parempaa - ja kaikki lumi jäi siihen ikävästi kiinni, parempi oli siis päästä siitä eroon. Itse ajeluun meni tällä kertaa vain tunti, vaikka ajelinkin Voiton ensimmäistä kertaa kokonaan itse ilman mitään apukäsiä. Vähän ikävästi osuivat pakkaset juuri ajelun yhteyteen, mutta eiköhän me selvitä, turkittomuuden totutteluun menee tietysti hetki. Ja onhan Hurtta-fleecemantteli tullut Voitolle tutuksi jo viime talvina, eikä se enää haittaa sen liikkumista juuri yhtään. BOT-mantteli olisi meillä seuraavana hankinnassa, ja samaten uudet tossut pitäisi käydä ostamassa. Voiton tassuthan kärsivät aina jonkun verran talvesta, ja pari edellistä talvea käytössä olleet tossut ovat jo vähän turhan kuluneet. Rahanmenoa ei voi estää...

Ollaan viikon mittaan tokoiltukin jonkun verran. Yksi päivä innostuin rakentamaan hyytävästä pakkasesta huolimatta ruudun meidän pihalle, ja perjantaina tuli treenattua jonkun verran seuraamisjuttuja. Syksyn mittaan projektina on ollut Voiton seuraamispaikan siirtäminen taaemmaksi ja poikittamisen vähentäminen, ja imuuttamalla ja naksuttimen kanssa ollaan jo päästy aika lähelle meidän tavoitetta. Vesikoira on kyllä siisti, se tekee niin täysillä ja taisteli perjantainakin lapaspalkasta raivokkaasti. Pitäisi vaan saada treenattua sitä tunnariakin joskus, sitten kun se on kunnossa, voitaisiin pikkuhiljaa alkaa tekemään tarkempia suunnitelmia kevään kokeiden suhteen.

Olen myös sheippaillut Voitolle peruuttamista jo jonkun aikaa, ja nyt se alkaa olla jo tosi hyvin hallinnassa pienellä vesikoiralla. Käskysanaa en temppuun ole vielä liittänyt, mutta sheipatessa Voitto alkaa tarjoamaan tätä jo tosi hyvin. Peruuttamisen sheippaamisesta on ollut hurjasti apua myös seuraamisen askelsiirtymiin, lähinnä siis taaksepäin liikkumiseen, suosittelen!

Tänään aamupäivällä käytiin pakkasesta huolimatta lenkillä Viivin kanssa, jolta reissulta ovat myös nämä kuvat. Kiitos lenkkiseurasta ja mahtavista kuvista!

sinä toivoasi et saa menettää

2012-01-07T12:57:00.000-08:00

Vietettiin Voiton kanssa melkein viikko Oulussa siskoni perheen luona, ja oli kyllä taas kivaa! Nähtiin päivittäin Jennaa, Ramia & Noomia, ja tuli lenkkeiltyä paljon - kuten umpihangessa keskellä metsää... Vähän treenattiinkin tietysti. Eilen matkustettiin takaisin kotiin, Voitto pääsi toista kertaa elämässään linja-autoon ja viettikin siellä sitten viitisen tuntia. Voitolla on kuitenkin tapana ottaa matkustaessa rennosti, nytkin se nukkui koko matkan.

Eräs vuoden tavoitteista, terveenä pysyminen, vaikuttaa melko epätoivoiselta jo nyt. Lumi kulutti Voiton tassuja ja kynsien vierustoja sen verran, että nyt joudun niitä rasvaamaan ja tarkkailemaan - kohta joutuu ottamaan tossut käyttöön, jos nuo eivät ala paranemaan. Lisäksi Voitto satutti joulun alla, aatonaattona toisen takajalkansa hyökätessään pallon perään omassa pihassa. Jalka kipuili seuraavana päivänä niin, että liikkeelle lähtiessä koira saattoi kiljaistakin, ja sängyille se ei suostunut hyppäämään. Voitto saikin sitten parina päivänä kipulääkettä, jotta se pystyisi edes nukkumaan. Kyse oli todennäköisesti lihasrevähdyksestä, joka menikin sitten muutamassa päivässä ohi, mutta nyt ilmeisesti jalan varomisen seurauksena samaan lihakseen on tullut jokin jumi. Jos Voitto joutuu liikkumaan äkkinäisesti "kylmiltään" (Oulussa lähti yksi päivä melkein suoraan unesta kuin tykin suusta ilmeisesti jonkun lelun perään ja kiljaisi kovastikin), siihen sattuu taas. Nyt olisikin sitten tarkoitus varata Voitolle fyssariaika ja sen jälkeen mahdollisesti käydä hierojalla, riippuu mitä fyssarissa sanotaan. Toivottavasti saadaan pikkumies taas kuntoon! Kunnolla lämmiteltynä (esim. lenkkien aikana ja jälkeen, treeneissä yms) jalka ei vaivaa, mutta tosiaan kovin äkkinäiset liikkeet saattavat tehdä kipeää.

Vuoden ensimmäiset tokotreenitkin ovat tosiaan jo takana. Voittajaluokan liikkeissä on kyllä vielä runsaasti työnsarkaa, ja treenaamattomuus näkyy selvästi. Ruutu on varmaan ainoa liike, joka on oikeasti parantunut ja suhteellisen hyvällä mallilla, kaukotkin ovat onneksi edistyneet, vaikka pilkkua joutuu edelleen viilaamaan aina silloin tällöin. Luoksetulo ja jäävät erityisesti näyttivät viime treeneissä kärsineen treenin puutteesta, stopit eivät olleet niin teräviä kun toivoisin.

Murhekryynimme on kuitenkin ehdottomasti tunnari. Voiton tunnari ehti syksyn aikana tulla jo melko hyväksi, kunnes eräissä treeneissä onnistuin pilaamaan sen. Ensimmäisellä toistolla Voitto työskenteli hyvin, löysi oman kapulan varmasti ja palautti sen. Kysäisin treenikavereilta, aukesiko Voiton suu väärien kapuloiden kohdalla, ja kuulemma oli auennut. Päätin tehdä uuden toiston, enkä tajunnut palkata koiraa onnistuneesta suorituksesta kunnolla. Niinpä se seuraavalla toistolla lähti kapuloille epävarmasti ja poimi vääriä kapuloita holtittomasti suuhunsa. Tämän jälkeen ollaan sitten yritetty paikkailla tekemiäni tuhoja. Tällä hetkellä tilanne on se, että periaate alkaa olla Voitolla hallussa - pitää löytää oma kapula ja palauttaa se minulle, ja sen se on esim. viime treeneissä joka kerta tehnytkin. Ongelmana onkin väärien kapuloiden maistelu ja nostelu. Väärää se ei viime treeneissäkään palauttanut kertaakaan, vaan joka kerta se löysi oman ja palautti sen - pari kertaa myös ilman maistelua, esimerkiksi viimeinen toisto oli todella hyvä.

Noutaminen on Voitolle todella palkitsevaa, ja mielestäni tunnarin idea ei ole täysin selvä sille, vaan se käsittää liikkeen enemmän noutamiseksi kuin nenätyöskentelyksi - toisaalta, kuten edellä mainitsin, se palauttaa kyllä oman kapulan... Lisäksi Voitto on tunnarissa edelleen sen verran epävarma, ettei se kestä sitä, jos ei heti löydä omaa kapulaa, vaan silloin se maistaa väärää ja jatkaa haistelua joko se suussa tai vain nostettuaan sitä - olen miettinyt, olisiko tämä jopa itsensä "palkkaamista": kun haistelua on jo jatkunut, eikä omaa löydy ja näin ollen palkkaa tule, koira nostaa väärää ja jatkaa vasta sitten haistelua, ja noutaminen ja esineiden kantaminen on tosiaan Voitosta tosi kivaa. Voittoa ei voi myöskään kieltää väärän nostamisesta, sillä tunnari on tosiaan sille kovin herkkä liike, joten se vain paineistuisi ja uppoaisimme ojasta allikkoon. Nyt treenejä jatketaan Jennan kanssa keskustelun jälkeen niin, että olen ihan lähellä kapuloita ja palkkaan naksuttimella ja namilla koiran oman haistelemisesta, ja liike loppuu siihen. Itse noutoa ei siis oteta ollenkaan mukaan tähän treeniin. Lisäksi tehdään liikettä niin, että kapuloita on vain pari-kolme. Näin Voitto ei ehdi "kyllästyä" haistelemiseen, koska vääriä on niin vähän. Kun liikettä saa varmemmalle pohjalle, kapuloita voi pikkuhiljaa lisätä. Ehkä se tästä!

Nyt ollaan siis taas palattu kotiin, ja maanantaina alkaa normaaliarki kouluineen päivineen. Onneksi päivät alkavat jo pikkuhiljaa pidentyä, ja täältäkin löytyy jo lunta - lenkkeily ja treenaaminen voisi muuten olla hieman puuduttavaa... Silti olen kyllä sitä mieltä, että kevät, tule jo! Voittokin pitäisi ehkä päästää turkistaan, joka on aika kamala. Tämän kirjoituksen Jennan Oulussa ottamissa kuvissa saatte vielä ihailla Voittoa karvaisempana versiona.

en näin kauas raahaamaan oo huolia tullutkaan

2011-12-28T05:50:00.001-08:00

Joulu tuli ja meni, ja kohta on edessä uusi vuosi uusine kujeineen. Uusi blogi on hyvä aloittaa kertaamalla menneen vuoden saavutukset sekä kirjaamalla ylös myös tulevan vuoden tavoitteet. Vuosi 2011 oli harrastusten puolesta onnistunut: aloitimme kisauramme tokossa onnistuneesti, ja jatkoimme kisaamista myös avoimeen luokkaan. Agilityn puolella yhteinen sävel alkoi vihdoin löytyä, pari näyttelykäyntiämme sujuivat hienosti ja saimme paljon uusia tuttavuuksia.

Voiton tavoitteet vuodelle 2011 olivat:
- ALO1 tai TK1, tulos AVO:sta
- agilityssä tavoitteellista ja säännöllistä treenaamista
- mejä- ja taipparijuttuihin panostamista
- turkki lyhyenä koko vuoden ja oma trimmeri
- lonkkien uusintakuvaus, polvien tutkiminen, silmien peilaus

Tavoitteet täyttyivät suhteellisen hyvin, Voiton vuosi 2011 oli aika onnistunut lukuunottamatta muutamia sairasteluja. Tokossa kisasimme kahdesti, ensimmäinen kokeemme oli toukokuussa Orivedellä, ja sieltä Voitto sai heti ALO1 ja kotiin tuotiin myös luokkavoittajaruusuke. Toinen koe oli elokuussa Oulussa, ja sieltäkin saimme ykköstuloksen: AVO1 kunniapalkinnon kera ja näin ollen kilpailuoikeuden voittajaluokkaan. Agilityä treenattiin ainakin enemmän kun viime vuonna... Mejäiltiin kovin vähän, Voitto ajoi tasan yhden jäljen, joka tosin oli voittajaluokan tasoinen katkoineen päivineen, eikä tuottanut vesiäiselle minkäänlaisia ongelmia. Potentiaalia siis ainakin löytynee? Taipparijutuille en uhrannut ajatustakaan. Turkki ei ollut aivan koko vuotta lyhyenä, piipahdettiin huhti-toukokuussa kahdessa näyttelyssä, mutta oma trimmeri saatiin hankittua syksyllä. Terveystutkimuksille ei harmi kyllä löytynyt sopivaa rakoa.

Ensi vuodelle meillä on aika kunnianhimoiset tavoitteet, mutta luulenpa, että kunhan minulta löytyy motivaatiota ja aikaa, niin kyllä me ne saavutetaan. Koiran suhteen en usko tulevan ongelmia, kunhan se vain pysyisi terveenä ja jättäisi sairastelut vähemmälle...

- tokosta VOI1 ja EVL:n liikkeet valmiiksi
- BH-koe
- agilityssä kaikki esteet kuntoon (kepit ja kontaktit!) ja ainakin useampiin epiksiin
- MH-luonnekuvaus tai luonnetesti

Eiköhän jo noihin tavoitteisiin pyrkimisessä riitä tekemistä, mutta jos vain aikaa riittää, olisi kyllä kiva päästä vihdoin siihen taipumuskokeeseen. Myös mejää olisi kiva tehdä enemmän ja ehkä kisatakin jo: koirassa kuitenkin on potentiaalia, mutta kaikkeen ei aika riitä ja jostain on karsittava. Eiköhän me kuitenkin enemmän mejäillä kuin kuluneena vuonna - siihen ei tosin paljoa vaadita! Lisäksi Voitolla on toivottavasti jo kevään aikana edessä lonkkien uusintakuvaus - viimeistään ennen agilityn kisauran aloitusta ne ovat ehdottomasti edessä - sekä silmäpeilaus, ehkäpä kilppariarvotkin voisi olla hyvä käydä tarkistamassa uudemman kerran.

Menestyksekästä uutta vuotta 2012 myös kaikille lukijoillemme - toivottavasti olette löytäneet uuteen blogiin! :)
kuvat © Jenna